Standardit versus Lait ja asetukset
Lähtökohtaisesti standardit ovat suosituksia ja niiden käyttö on luonteeltaan vapaaehtoista. Varastohyllyjen tarkastuksiin liittyvien EN-standardien käyttö ja viittaukset niihin ovat kuitenkin laajalle levinneet hyllyvalmistajien ohjeissa sekä myös muussa varastoalaan liittyvässä ohjeistuksessa.
Lain määräyksissä ja standardeissa on hyvin paljon samankaltaisia asioita, joita voidaan soveltaa varastohyllyjen tarkastuksissa. Yksi olennainen ero niissä kuitenkin on ja se liittyy hyllyvaurioiden tarkastuksiin. Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajilta riittävän järjestelmällistä tapaa selvittää työolosuhteissa olevia vaaratekijöitä, jotka voivat aiheuttaa onnettomuuden ja olla siten vaaraksi työntekijän terveydelle. Työsuojeluorganisaatioiden ohjeiden mukaan riskin suuruuden arvio perustuu riskin toteutumisen todennäköisyyden ja sen mahdollisten seurausten vakavuuden arviointiin. Hyllystandardeissa puhutaan myös riskitasoista (vihreä-oranssi-punainen), mutta oikeastaan kyse on vaurioluokista ja siitä, että täyttääkö (vähäisesti) vaurioitut osa vielä saman tehtävän kuin alkuperäinen rakenneosa.
Suoraan kiinteitä varastohyllyjä käsitteleviä lakeja ja asetuksia ei ole. Suomen laissa on kuitenkin kohtia, jotka yleisellä tasolla koskevat myös varastohyllyjä. Esimerkiksi Työturvallisuuslain 43 §:ssä edellytetään, että laite tai työväline tulee tarkastaa oikean asennuksen ja turvallisen toimintakunnon varmistamiseksi ennen ensimmäistä käyttöönottoa, jos väärä asennus tai käyttöolosuhteiden vaarojen huomiotta jättäminen voivat vaikuttaa työturvallisuuteen. Laissa tällaista tarkastusta kutsutaan käyttöönottotarkastukseksi. Laissa velvoitetaan myös tarkastamaan tällainen laite säännöllisin väliajoin ja sitä kutsutaan määräaikaistarkastukseksi. Samat tarkastukset on määritelty myös hyllystandardeissa ja yleensä myös hyllyvalmistajien käyttö- ja ylläpito-ohjeissa. Laissa puhutaan, että tarkastus on tehtävä aina poikkeuksellinen tilanteen jälkeen. Hyllystandardeissa nämä ovat saaneet nimet uusintatarkastus, kun hyllyn kokoopanoa on muutettu, sekä vauriotarkastus, kun hyllyssä on havaittu vaurio tai jonkin turvallisuuspuute.
Työturvallisuuslaki asettaa velvoitteita sekä työnantajalle että työntekijälle. Työnantajan tulee järjestelmällisesti tarkkailla työympäristöä ja tunnistaa työpaikalle ominaiset vaara- ja haittatekijät. Työturvallisuuslaki velvoittaa myös työntekijää viipymättä ilmoittamaan esihenkilöille havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Työnantajan velvollisuus on myös organisoida työsuojelu niin, että varastotyössä on sekä työturvallisuuden jatkuvaa tarkkailua että määräaikaistarkastuksia. Samat tarkastukset löytyvät myös varastohyllystandardeista. Hyllytarkastuksista käytetään arkikielessä erilaisia nimiä kuten vuositarkastus, kuntotarkastus ja vauriotarkastus. Nimillä sinänsä ei ole väliä, vaan pääasia on, että varastoturvallisuudesta pidetään hyvää huolta.
Laki siis edellyttää määräaikaistarkastusten tekoa työpaikoilla ja varastoissa siihen tietysti liittyy myös varastohyllyt. Laki ei kuitenkaan tarkemmin määrittele, miten yrityksen tulee tarkastus hoitaa, vaan edellyttää, että tarkastajan tulee se itse tietää ja arvioida. Kuten tunnettua virkavalta tutkii turvallisuuskäytännöt vasta silloin, jos työpaikalla tapahtuu vakava työtapaturma.
Lain näkulmasta kannattaa heti omaksua pari periaatetta
- Varastohyllyt tulee aina tarkistaa ennen käyttöönottoa ja myös hyllymuutoksen jälkeen.
- Varastohyllyt tulee pitää sellaisessa kunnossa, että niitä on turvallista käyttää.
- Hyllyjen kuntoa tulee tarkkailla jatkuvasti ja havaitut vauriot ja puutteet tulee tarkastaa ja tarvittaessa korjata mahdollisimman pian.
- Varastohyllyjen määräaikaistarkastuksessa tulee arvioida niiden käytön mahdollisia vaara- ja haittatekijöitä työpaikan turvallisuudelle.
Laissa myös sanotaan, että jos työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta, on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Mielestäni jokaisessa varastossa tarvitaan kyllä henkilö tai henkilöitä, jotka ymmärtävät varastohyllyjen rakenteen ja turvallisuuden päälle. Ei se niin vaikeaa ole. Tämä artikkelisarja osaltaan koittaa ohjeistaa asiaa.
Keskusteluihin on ajoittain noussut näkökulma, että määräaikaistarkastuksen suorittajan tulisi olla jollakin lailla säädetty tarkastaja. Suomen laissa ei kuitenkaaan ole mitään viittauksia siihen, että lattiaan kiinnitetyt trukkihyllyt laskettaisiin sellaisiksi vaarallisiksi laitteiksi, joiden tarkastaminen vaatisi erityisen todistetun pätevyyden. Kuormalavahyllyn tarkastuksen suorittajan tulee kuitenkin yleisen määrittelyn mukaan olla tehtävään pätevä ja laitteen (eli varastohyllyjen) rakenteeseen, käyttöön ja tarkastamiseen perehtynyt työnantajan palveluksessa oleva tai muu henkilö. Eri asia on sitten varastohyllyt, joissa tapahtuu moottoroituja liikkeitä. Tällaisia hyllyjä koskee Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta.
Siirrytään seuraavaksi varastohyllyihin liittyviin EN-standardeihin.
Hyllystandardien takana on vuonna 1953 perustettu Fédération Européenne de la Manutention, FEM (nykyisin European Materials Handling Federation FEM Racking and Shelving), jonka ideana oli edistää hyllyvalmistajien yhteistyötä ja luoda yhteisiä ohjeita hyllyjen suunnitteluun ja kantavuuksien määrittelyyn ja hyllyjen testaamisen sekä hyllyjen käyttöön ja ylläpitoon. Myöhemmin FEM-ohjeista on kehittynyt Euroopan Unionin hyväksymiä EN-standardeja ja niistä sitten maakohtaisia standardeja eli Suomessa SFS-standardeja.
Kun hyllyvalmistajat yhdessä sopivat hyllyjen kunnossapidon ohjeista, niin on selvää, että he ovat tehneet sen niin, että valmistaja ei ole vastuussa vioittuneen, väärin asennetun, puutteita sisältävän tai ylikuormitetun hyllyn tuoteturvallisuudesta. Standardien keskeisten asioiden osaaminen on tietenkin tärkeää hyllyjen tarkastajille.
Standardi SFS-EN 15635: Kiinteät teräksiset hyllystöjärjestelmät. Varastointilaitteiden käyttö ja kunnossapito
EN 15635 standardiin kirjoitettu tavoite on minimoida riskit ja vahingolliset seuraukset, mitkä voivat syntyä varastohyllyjen vääränlaisesta käytöstä ja/tai hyllyjen rakenteiden vaurioista. Varastohyllyihin liittyvistä standardeistä tämä on eniten hyllyjen käyttäjiä varten suunnattu, kun taas muut standardit on enemmänkin tehty siksi, että niillä edistettäisiin hyllyvalmistajien yhtenäisiä tapoja hyllyturvallisuuteen liittyen.
Vaikka standardi selvästikin pyrkii tuomaan esille varastohyllyjen turvallisessa käytössä ja kunnossapidossa huomioon otettavat asiat, standardi itsessään ei ole kovin helppolukuinen. Standardin esitysmuoto ei mielestäni sovellu varaston henkilöstön koulutuskäyttöön siinä olevien monien viittausten ja rajausten takia. Luontevimmiksi tavaksi on osoittautunut ”Check-list”-tyypiset muistilistat asioista, joita pitää tarkkailla sekä säännöllisesti jatkuvaluonteisesti että määräaikaistarkastuksissa.
On suositeltavaa käydä työpaikalla asioita läpi esim. Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry:n ”Kuormalavahyllyt ja varastoturvallisuus” -esitteen pohjalta (linkki).
TARKASTUKSET
SFS-EN 15635 suosittelee, että teknisesti pätevä asiaan perehtynyt henkilö suorittaa hyllyille määräaikaistarkastuksen enintään enintään 12 kuukauden välein. Varastohyllyjen tarkastukset tehdään normaalisti silmämääräisesti ja kävellen lattiatasolla, koska useimmat vauriot löytyvät juuri hyllyjen alaosista. Jos halutaan tarkastaa jonkin kohdan hyllyn yläosasta, tulee käyttää henkilönostinta. Tarkastukset tehdään yleensä tilanteessa, kun hyllyt ovat normaalissa käytössä. Tarkastuksissa ei tarvitse purkaa hyllyä tavaroista, jotta voitaisiin nähdä kaikki hyllyn osat. Tarkastaja voi kuitenkin ehdottaa uusintatarkastusta tai tiheämmin tehtäviä tarkastuksia hyllyn alueille, joissa hyllyn kuormat haittaavat tarkastusta. Tarkastuksista tulee tehdä kirjallinen raportti.
Varastohyllyjä tulee tarkkailla ja tarkastaa säännöllisesti turvallisuuspuutteiden ja mahdollisten vaurioiden varalta. Havaitut vauriot tulee korjata mahdollisimman nopeasti. Työturvallisuuslaki velvoittaa työntekijää viipymättä ilmoittamaan työnantajalle työolosuhteissa tai laitteissa havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Työntekijä voi myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti itse korjata tai poistaa havaitsemansa ilmeistä vaaraa aiheuttavat viat ja puutteellisuudet.
Monilla työpaikoilla on otettu käyttöön turvallisuuskävelyt ja tiimipalavereissa vakiona asialistalla ovat työturvallisuusasia. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen asiantuntijan tekemän määräaikaistarkastuksen tulee tukea työpaikalla tehtävää hyvää työturvallisuustyötä. Ulkopuolinen saattaa nähdä ja huomata sellaisia, jotka omalta henkilökunnalta jäävät huomaamatta, jolloin tarkastus on myös sparrausta.
Määräaikaistarkastus on aina tarkkuudeltaan ja ajaltaan rajallinen. Lähtökohtaisesti laajuuden tulee kuitenkin olla sellainen, että tarkastuksissa löydettäisiin vähintään kaikki kriittiset ja riskipitoiset puutteet ja vauriot (jos niitä löytyy) ja määritetään niiden korjaamistapa. Ei voida olettaa, että silmämääräisessä tarkastuksessa ei varmuudella löydetään kaikki pienemmitkin puutteet ja vauriot. Sen takia tarkastusten säännöllisyys on tärkeää, jolloin voidaan seurata tarkastuksessa havaittujen korjaamattomien vaurioiden määrää.
Standardi keskittyy perinteisen kuormalavahyllyn käyttöön, mutta siinä on viittauksia myös syväkuormaushyllyyn ja ulokehyllyihin. Tämä eurooppalainen standardi antaa ohjeita ja yleisiä periaatteita toiminnallisille näkökohdille, jotka ovat olennaisia varastohyllyjen rakenteelliselle turvallisuudelle. Alla joitakin olellisia poimintoja standardista ja artikkelin kirjoittajan omia huomioita niistä.
VAURIOIDEN RAJA-ARVOT
Käytännössä hyllyjen rakenneosiin tulee eri suuruisia törmäyksiä ja kosketuksia trukin haarukoista tai hyllytettävästä kuormasta. Pienimmät törmäykset eivät yleensä aiheuta sellaista vauriota, mikä vaikuttaisi hyllyn rakenteelliseen kantavuuteen tai hyllyn käytettävyyteen. Kysymys kuuluukin, että millaiset vauriot vaativat korjauksia.
Kuormalavahyllyn osat ovat uutena niin kutsutusti ”suoria”. Standardi SFS-EN 15635 määrittelee kuormalavahyllyn osien käytössä tulleille taipumille raja-arvot, joilla osa voidaan luokitella vielä kelpoiseksi tai vaatia korjattavaksi. Vaakapalkin liiallinen taipuma voi johtua ylikuormituksesta tai rakenteen vauriosta. Pylväiden ja pylväselementin tukiosien taipumat johtuvat lähes aina trukin tai kuorman törmäyksestä siihen.
Standardin käsite ”taipuma” viittaa aina sellaiseen vaurioon hyllyn osassa, missä muodonmuutos suorasta on tapahtunut tasaisesti. Tarkastajan kannalta ongelmaksi tulee se, että törmäyksen aiheuttama vaurio ei useinkaan ole tasaisesti osaa taivuttava vaan, kyseessä voi olla lommo, kolhu tai ruttu. Tällasille vaurioihin standardi ei aseta mitään arvoja. Hyllyvalmistajan näkökulmasta osa, johon on tullut ruttu, halkeama, murtuma tai jopa nurjahdus, eivät enää ole kelpoisia. Teknisin termein: Jos osiin on tullut onnettomuudessa murtuma tai plastinen muodonmuutos, niin standardin mukaista vaurioanalyysia ei voida käyttää, ja hyllyvalmistajan ohje on vaihtaa osa ehjään.
Standardi jakaa tällaiset tasaisen taipuman vauriot kolmeen kategoriaan. Vihreän tason vauriot (taipumat) ovat sellaiset, jotka jäävät alle standardissa mainitun raja-arvon. Näitä taipumia voidaan pitää sellaisena, että hyllyt osat ovat käyttökelpoisia eivätkä aiheuta kohonnutta vaaraa. Stardardi suosittelee, että pienistäkin törmäyksen aiheuttamista osan taipumista pidetään kirjaa, jotta seuraavissa tarkastuksissa voidaan kiinnittää huomiota samaan kohtaa tai alueeseen.
Pylväselementin osien vauriotaipumien raja-arvot:
Varsinaisia korjaustoimenpiteitä vaativat vauriot luokitellaan oranssin riskin tai punaisen riskin kategorioihin. Punainen tarkoitaa, että taipuma on ylittänyt raja-arvon kaksinkertaisesti ja oranssi sitä, että vaurio on ylittänyt raja-arvon mutta ei vielä kaksinkertaisesti. Stardardin ohje punaisen riskin vauriolle, on purkaa hylly välittömästi kuormasta ja laittaa hylly käyttökieltoon. Oranssin riskin tapauksessa hyllyn käyttöä voi vielä jatkaa, mutta korjaus on tehtävä 4 viikon sisällä.
Vaakapalkin vaurioita ja taipumia ei voi käsitellä samalla tavalla, sillä vaakapalkki taipuu aina jonkin verran kuormituksen alla. Tällainen elastinen taipumua ei ole vaarallinen, kunhan se pysyy annetun raja-arvon L/200 sisällä. Sen sijaan, jos vaakapalkkiin jää kuormittamattomana jäännöstaipumaa, mikä ylittää 20 % normaalista taipumasta, tulee vaakapalkki todeta vaurioituneeksi. Tällainen jäännöstaipuma on merkki joko aikaisemmasta ylikuormituksesta, jostain onnettomuudesta tai tuoteviasta esim. hitsaussaumojen väsyminen.
VARASTOPÄÄLLIKÖN OMA RISKIANALYYSI
Mielenkiintoinen osa standardia on sen Liite D. Se on merkitty ”vain informatiiviseksi” artikkeliksi. Täten sitä ei voi pitää varsinaisena ohjeena eikä hyllyvalmistajien omille hyllyilleen vahvistamana tietona. Kyse on nimittäin siitä, että paljon hyllyn kantavuus oikeasti laskee erityyppisissä hyllyvaurioissa.
Suomeksi se tarkoittaa, että vastuu siirtyy lukijalle, jos haluaa käyttää liitteen esittämää arviota. (Liite on ainakin standardissa EN 15635:2008).
Artikkeli painottaa, että erilaisten vaurioiden vaikutuksen analyysi hyllyn kantavuuteen on vaikea ellei mahdoton tehtävä. Siinä kuitenkin myönnetään, että tulee käytännön tilanteita, missä ”maalaisjärjelläkin” ajatellen kontuullisen pieni vaurio, joka kuitenkin ylittää standardin vaurioiden tiukan raja-arvon, ei todennäköisesti yksinään aiheuta kovinkaan isoa vaaratilannetta ”tarkoin rajatuissa ja hallituissa tilanteissa”.
Käytännössä standardin ohjeista poikkeaminen tarkoitaa, että vauriolle on tehtävä riskianalyysi. Analyysin pohjalta varaston turvallisuudesta vastaava henkilö voi alentaa jonkin vaurion riskitasoa ja luokitella tilanteen sellaiseksi, että vaurio ei vaadi välittömiä toimenpiteitä, vaan korjausta siirretään sopivampaan ajankohtaan mutta laitetaan kohde tarkkailuun. Vaurion riskitason lasku voi perustua hyllyn vahvuuteen (oletettuun varmuuskertoineen), sen maksimitasoa selvästi pienempään kuormitukseen ja siihen, että vaurion paikka ei ole kovin kriittinen.
Artikkelissä annetaan kokemukseen ja testeihin perustuva valistunut arvaus, että kuvan mukaisessa kriitisessä kohdassa oleva ehkäpä oranssin ja punaisen riskin rajamaissa oleva vaurio voi pudottaa hyllyn kantavuutta 30-40 %. Muut pienemmät ja vähemmän kriittisissä paikoissa olevat vauriot eivät siis pudottane noin paljon hyllyn kantavuutta. On selvää, että kuvan mukainen vaurio tulee korjata mahdollisimman pian.
Tämä eurooppalainen standardi antaa ohjeet yhdessä standardien prEN 15512, EN 15620 ja EN 15629 kanssa, jolla varmistetaan, että asiantuntija, käyttäjä ja suunnittelija tietävät toistensa osa-alueiden vaatimukset niin, että turvallisen rakenteen suunnittelu on mahdollista.
SFS-EN 15620 Steel static storage systems. Tolerances, deformations and clearances
Erittelee hyllyjen toleranssit, muodonmuutokset ja kuormille suositeltavat vapaat välit tilaratkaisujen yhteydessä, asennuksen sekä kuormalavahyllyjen käytön hyllyjen
turvallisuuden takaamiseksi. Standardi on englanninkielinen, sitä ei ole suomeksi saatavissa.
Hyllytarkastuksen kannalta tämän standardin oleellinen ohjeistus koskee varastohyllyjen suoruutta. Hyllyn pylväät tulee olla kohtisuorassa sekä asennettaeesa että niiden tulee myös pysyä suorassa käytössä, mikä varmistetaan tarkastuksin.
Perinteisen kuormalavahyllyn pylväisen suoruudelle asetetaan toleranssi L/200. Eli jos pylväs on 5000 mm korkea, niin vaakasuuntainen poikkema pylvään päässä saa olla korkeintaan 25 mm. Ulokehyllylle pystysuoruuden vaatimus on vähän löysempi eli korkeintaa L/100 poikkema sallitaan.
Hyllyjen ja hyllykäytävien toleranssit liittyvät myös paljon siitä, minkälainen varastotrukki on käytössä. Kapeakäytävähyllyille asettaa tiukemmat rajat hyllyjen suoruuksille. Trukkikäytävien leveyksiin vaikuttaa monet asiat ja siksi ne syytä määrittää aina tapaukskohtaisesti.
Standardissa ohjeistetaan myös käsittelyvaroja lavoilla oleville kuormille. Nämäkin kannattaa tarkastuksissa miettiä varastokohtaisesti ja yleensä vauriot kielivät, että varastopaikan sovitus on liian tiukka.
SFS-EN 15629 Steel static storage systems. Specification of storage equipment
Listaa varastohyllyjen layout-suunnitteluun, toiminnalliseen määrittelyyn ja mitoitukseen sekä asennukseen tarvittavia tietoa. Standardi on englanninkielinen, sitä ei ole suomeksi saatavissa.
Hyllykokonaisuuden tilaaja on ensisijaisesti vastuussa siitä, että hän toimittaa hyllytoimittajalle kaiken asiaan liittyvän tiedon, kuten tiedot lattiasta ja suunnitellusta hyllyjen kiinnityksestä sekä tiedenkin varastoitavien yksiköiden dimensiot ja painot. Käytännössä nämä käydään läpi tilaajan ja potentiaalisen toimittajan välisissä keskusteluissa ennen tarjouksen tekoa. Ammattitaitoisen myyjän ja suunnittelijan tulee myös osata kysyä näitä standardin listaamia lähtötietokysymyksiä asiakkaaltaan.
Hyllyturvallisuuteen liittyvää oheistusta ennen hyllyn hankintaa löydät täältä
SFS-EN 13698-1
Kuormalavat. Osa 1: 800 mm x 1200 mm (EUR-lavan) puisen kuormalavan
rakenne
SFS-EN 13698-2
Kuormalavat. Osa 2: mm x 1200 mm (FIN-lavan) puisen kuormalavan rakenne.
SFS-EN 15512
Tämä standardi määrittelee periaatteet kuormalavahyllyjen rakenteelliseen suunnitteluun. Kun valmistaja ilmoittaa käytävänsä tätä standardia, niin käyttäjä voi silloin luottaa, että ilmoitetut sallitut kuormitukset ovat rakenteellisesti oikein mitoitettuja. Esimerkiksi Kasten ilmoittaa, että KASTEN P90-kuormalavahyllyjen kantavuudet perustuvat SFS-EN 15512-standardin mukaisiin koemittauksin varmistettuihin lujuuslaskelmiin.
Käytännössä kaikki eurooppalaiset hyllynvalmistajat käyttävät samoja ohjeistuksia hyllyjen sallittujen kantavuuksien laskentaan ja määrittämiseen. Tosin kukaan hyllynvalmistaja ei kerro käyttämäänsä turvallisuuskerrointa, joten hyllyjen vahvuuksissa voi olla eroja samoilla kantavuusluvuilla.
Artikkelin kirjoittaja: Ahti Niku, Niparmi sisälogistiikka Oy, 6.5.2025
